Kari Laurla heraldisena taiteilijana

Kari Laurlan heraldinen tuotanto on hyvin dokumentoitu hänen itsensä julkaisemassa 17-osaisessa sarjassa ”Lippuja ja muita tunnuksia”, joka ilmestyi vuosina 1993-2005. Tässä sarjassa hän kävi arkistoihinsa pohjautuen läpi koko heraldisen tuotantonsa kertoen samalla myös arjen asioista.

Kari valokuvaa 1960-luvun alussa.Kari valokuvaa 1960-luvun alussa.
Sarjan ensimmäisen osan esipuheessa hän kirjoittaa seuraavasti: ”Tässä julkaisussa (osa 1, vuodet 1956-1969) olevat työt ovat luonnollisesti aloittelevan heraldikon aikaansaannoksia, joten niitä tulee katsella juuri sillä silmällä. Samalla haluan muistuttaa arvostelijoille, että jokainen --hyväkin-- heraldikko on joskus ollut nuori ja aloittelija. Monien mielestä minulta puuttuu itsekritiikkiä, koska tuon julkisuuteen sellaisiakin töitä, joita kriittisesti katsoen pitäisi visusti pitää piilossa. Kuitenkin haluan tällä ja seuraavillakin julkaisuilla rohkaista nuoria ja vähän vanhempiakin heraldikkoja rohkeasti tuomaan esille omaa tuotantoaan meille kaikille opiksi ja hyödyksi. Tämäkin julkaisu on kappale suomalaista heraldista historiaa. Toivon lukijan voivan selata tätä julkaisua hieman hymyillen ja ymmärtäen. Eihän historiankaan tule aina olla niin vakavaa.”

Näissä alkusanoissa kuvastuu Karin elämänfilosofia. Hän halusi aina jakaa tietojansa ja taitojansa muille, erityisesti nuorille. Partioheraldikkojen, joiden perustajajäsen Kari oli, eräänä keskeisenä toimintana on aina ollut heraldiikan perus- ja jatkokurssien järjestäminen. Lisäksi Karin kirjallinen tuotanto on valtava. Hän julkaisi teoksensa omakustanteena vailla taloudellista hyötynäkökohtaa. Hän osallistui myös mielellään heraldisiin keskusteluihin esittäen suoraan kiertelemättä omat näkökantansa. Valitettavasti Suomen Heraldinen Seura ei osannut ajoissa hyödyntää Karin tietotaitoa heraldiikasta.

Karin innostus heraldiikkaan ja etenkin lippuihin syttyi vuonna 1956, jolloin Kannikin Maailman lippukuvasto (WSOY) ilmestyi. Luettuaan kirjan läpikotaisin Kari suunnitteli itselleen joukon lippuja. (Kirjan seuraavassa painoksessa vuonna 1970 Kari toimi asiantuntijana ja sai nimensä kansilehdelle.) Seuraavina vuosina Kari suunnitteli joukon merkkejä erilaisille kerhoille, joissa hän oli mukana. 1960-luvun alussa oli ensimmäisen suuremman lipun suunnittelutyö, joka oli Jyrin Sissien eräpoikaosaston lippu. Sen tunnuskuva perustui SPJ:n eräpoika-merkkiin, joten kovin omaperäisestä suunnittelusta ei vielä ollut kyse. Lippua ei koskaan valmistettu.

Samoihin aikoihin alkoi Karin kiinnostus sotilaslippuihin. Hänen isänsä oli enti-nen aktiiviupseeri ja Kari oli lapsena asunut Niinisalon varuskunnassa. Kari teki useita ehdotuksia lipuista eri joukko-osastoille, mutta laihoin tuloksin. Itse hän jälkeenpäin totesi, että oli usein joko liian myöhään tai aikaisin liikkeellä ehdo-tuksillaan. Lisäksi vaikutti sekin, ettei hän alkuaikoina ollut piirustusteknisesti vielä kovin vakuuttava. Kiinnostus sotilasheraldiikkaan poiki myöhemmin 2000-luvulla laajan artikkelisarjan puolustusvoimien Ruotuväki-lehteen. Näistä artik-keleista julkaistiin kokoomateos ”Sotilasheraldiikka – Liput, merkit ja tunnukset”. Tässä kahtena painoksena ilmestyneessä teoksessa esitellään puolustus-voimien tunnukset Karin kommenteilla varustettuna.

AsutusliittoAsutusliitto
Vuonna 1964 Kari osallistui ensimmäistä kertaa lippusuunnittelukilpailuun. Kyseessä oli Asutusliiton lippu. Lippuehdotus saavutti jaetun 1.sijan. Lippua ei valmistettu, sillä toteutettu lippu tehtiin myöhemmin heraldikko Ahti Hammarin ehdotuksen pohjalta. Saman vuonna Kari tutustui lähemmin Hammariin ja sai hänestä heraldisen oppi-isän. Toisena heraldisena esikuvanaan Karilla oli heraldikko Gustav von Numers, jonka luona Kari kävi näyttämässä piirroksiaan ja kuulemassa kommentteja.

Vaasan Kävijät, v. 1965Vaasan Kävijät, v. 1965
Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen niistä yli kuudestakymmenestä partiolipusta, joiden suunnittelussa Kari oli mukana. Varusmiespalveluksen johdosta Vaasaan joutunut Kari oli mukana perustamassa Vaasan Kävijät -lippukuntaa, jolle hän suunnitteli lipun. Lipussa on valkoisella pohjalla punainen nuoliristi, jonka keskellä on keltainen Vaasain tunnus. Aluksi suunnitelmissa oli sinivalkoinen liljalippu, mutta armeijan Valkoisen Kaartin lipun vaikutuksesta pohjaväriksi tuli pelkkä valkoinen. Lipun lisäksi Kari piirsi lippukunnalle samasta aiheesta myös huivimerkin.

Munkkivuoren res.upseerien lippu (toteutumaton ehdotus)Munkkivuoren res.upseerien lippu (toteutumaton ehdotus) Munkkivuoren Reservinupseerien lippuMunkkivuoren Reservinupseerien lippu

Munkkivuoren Reservinupseerien lippu vuodelta 1966 on ensimmäinen oikea tilaustyö. Työtä edelsi alueen historian tutkiminen ja sieltä löytyi aiheeksi Munkkiniemen kartanon vanhimman omistajasuvun, Skytten, vaakunan kypäräkoristeena ollut siivitetty kruunu. Myös työ partiolippujen parissa jatkui. Erään lipun kohdalla syntyi erimielisyyttä Suomen Partiotyttöjärjestön lipputarkastajan kanssa. Lopputuloksena oli, että lipputarkastajaa vaihdettiin ja Kari sai tämän luottamustoimen. Tästä toimesta kehittyi sittemmin Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta.

Vuonna 1970 Kari perusti oman heraldisen lehden nimeltään Liehuvat Värit. Lehti sai myös oman vaakunan. Oman lehden perustaminen oli vastaveto sille, ettei Karia hyväksytty jäseneksi Suomen Heraldiseen Seuraan. Tähän seuraan hän liittyi vasta useiden pyyntöjen jälkeen 2000-luvun alussa. Kompensoidakseen jääntiä virallisen heraldisen piirin ulkopuolelle, Kari oli perustamassa Partioheraldikkoja ja Collegium Heraldicum Fennicumia. Partioheraldikot olivat aikoinaan jäsenmäärältään ja toiminnaltaan jopa suurempi kuin Suomen Heraldinen Seura.

Laurlan sukuvaakunaLaurlan sukuvaakuna
Lippujen ja isännänviirien lisäksi Karin toisena heraldisen suunnittelun pääkohteena ovat olleet vaakunat. Kari suunnitteli niitä yli 160 kappaletta. Ensimmäinen niistä on vuonna 1964 Turuselle suunniteltu siivitetty vasara ja hammasratasaiheinen vaakuna. Laurlan suvun oma vaakuna on vuodelta 1966, joskin sen suunnittelutyö oli alkanut jo aiemmin. Ensimmäinen kiinnostus vaakunan havukuvioon on jo vuodelta 1956. Vuosina 1963-64 Kari piirsi luonnoksia havuvaakunoista ja lopullinen muoto oli jo käsillä. Ahti Hammarin opastuksella yksityiskohdat, kuten kypäränpeite saivat lopullisen muotonsa.

Piirtämistään sukuvaakunoista Kari julkaisi omaa vihkosarjaa nimeltään
”8 sukuvaakunaa”. Kukin vihko sisälsi nimensä mukaisesti 8 vaakunaa. Vihkoja ilmestyi yhteensä 19 kappaletta vuosina 1968-1999. Näissä esiteltyjen 152 vaakunan jälkeen sukuvaakunoiden julkaisu siirtyi ”Lippuja ja muita tunnuksia” sarjaan.

Ehdotus Kontutyttöjen lipuksiEhdotus Kontutyttöjen lipuksi Ehdotus Puolustusvoimille joukko-osastotunnukseksi.Ehdotus Puolustusvoimille joukko-osastotunnukseksi. Vainion Vesat, 1980Vainion Vesat, 1980


SP:n EräopasmerkkiSP:n Eräopasmerkki

Karin heraldinen tuotanto syntyi usean vuosikymmenen aikana Yleisradiossa studio-ohjaajatyön ohessa sekä vapaa-aikana. Perheiden perustamisesta johtuen joinakin vuosina tuotanto oli vähäisempää. Kari työskenteli useita vuosia päivän viikossa Helsingin Lipputehtaan heraldikkona.

Tuomas Hyrsky

Misu Söderqvistin vaakuna, 1978. Kilven ympärillä on koulutusohjaajan KoGi-nappulat.Misu Söderqvistin vaakuna, 1978. Kilven ympärillä on koulutusohjaajan KoGi-nappulat. Ehdotus Heinolan maalaiskunnan vaakunaksiEhdotus Heinolan maalaiskunnan vaakunaksi Bergholmien sukuvaakunaBergholmien sukuvaakuna

Luettelo ExLibriksistä

1964 Huugo P Turunen

1966 Olavi Enqvist

1972 Annikki Tamminen

1973 Kyllikki Laakso

1974
Marke Laakso
Riitta Pakarinen

1976 Seth j. Wahl

1977
Kerttu Tamminen
Sirpa Hertell
Kari Laurla

1978
Eila Alanko
Kyösti Kiiskinen
Huoti Koski
Sakari Knuuttila

1979
Yrjö A Nieminen
Jukka A Nieminen

1980
Anja Valasvaara
Tiiu Soover

1981 Antti A Nevala

1982 N Grinin

1984
Tatjana Ulibina
Bror Laurla
Teppo Kurki
Päivi Taussi-Forsman
Lars Forsman

1985 Boris Karppela

1987
Rauni Peltola
Maija Korhonen
Edit Korhonen

1988
Susanna Immonen
Talvikki Kurikkala

1989
Marjaterttu Korhonen (ei valmistettu ?)
Jorma Saari
Harry Laurla
Saija Laurla
Jorikka Laurla
Heimotyö (Partiolaisten Heimoliitto)
Tavastit ry
Heli Putkinen
Niko Turunen
Åke J Ek
Eddah W Mutugu

1991 Minna Montonen

1995 Marja-Liisa Helkamaa

1999 Antti Matikkala

2001 Pekka Makkonen

2002 Sirkka-Liisa Koskinen

2003 Klaus Salkola

Heli Putkiselle suunniteltu vaakuna 1980Heli Putkiselle suunniteltu vaakuna 1980 Ex Libris Olavi EnqvistEx Libris Olavi Enqvist Ex Libris Kyösti KiiskinenEx Libris Kyösti Kiiskinen