Lipunnaulauspuhe vuodelta 1980

Suomen Partiolaiset perustettiin 1972, siis 8 vuotta sitten. Kaksi partiojärjestöä liitti toimintansa yhdeksi kokonaisuudeksi. Lähtökohta oli ollut yhteinen, mutta yli 60 vuoden aikana oli omaksuttu hyvinkin poikkeavat toteuttamismuodot.

Uuden yhteisen järjestön tuli luoda yhteinen toiminta, partio-ohjelma, johtajakoulutusjärjestelmä jne. Tässä tilanteessa ulkoiset puitteet, merkit, lippu jäivät taka-alalle. Tosin niin, että tuotemerkki SP:n tunnukseksi hyväksyttiin vuonna 1972. Partiosäätiön peruskuvio. Tunnuksen on piirtänyt Tapio Vallioja.
Vuonna 1979 oli sitten ensimmäinen yhteinen tilaisuus. Alkoi Karelia-leiri.

Lippuaukealla liehui monen maan lippuja, maailmanliittojen liput. Avajaisia seuraavana päivänä salossa hulmusi uusi sinivalkea lippu. Kovin tuttu, mutta kuitenkin vieras. Hieman ihmeteltiin asiaa, mutta kun lippu joka päivä ilmestyi salkoon, niin se tuntui kuuluvan sinne.

SP:n lippuVasta leirin jälkeen todella alettiin miettiä, mikä tuo lippu oikein oli.

Sehän on SP:n lippu. Mistään ei löytynyt päätöstä, että sellainen olisi hyväksytty. Saatiin selville, että Kari K Laurla oli lipun suunnitellut ja valmistellut. Siinä oli SP:n sininen merkki valkealla pohjalla, hyvin yksinkertainen ja kaunis. Olisiko se voinut olla muunlainen? Tuskin kukaan edes ajatteli asiaa. Oli itsestään selvää, että juuri tuollainen sen pitikin olla.

SP:n lippuongelma ratkesi partiojohtajan oma-alotteisuudella. Olisiko jossain muussa järjestössä osattu toimia näin ennakkoluulottomasti? Enpä usko.

Oma-aloitteisuus, silloin kun se on harkittua, on hyvä asia. Varmastikin partiotoiminnassa tuollainen ennakkoluulottomuus on leimaa-antavaa.

Byrokratia on sitten vienyt tähän, nyt vasta runsaan vuoden kuluttua lippu otetaan käyttöön.

Puheen piti Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n syyskokouksessa 1980 silloinen varapuheenjohtaja Terttu Suhonen. Puhe on julkaistu Partiojohtaja-lehdessä.