Jäähyväiset oppi-isälle

<p>Kevättalvella 1972 Partiolehdessä oli pieni ilmoitus, jossa kutsuttiin merkeistä, lipuista ja yleensä tunnuksista kiinnostuneita partiolaisia kokoontumaan tiettynä iltana partiotalolle, joka silloin sijaitsi Lauttasaaressa. Menin paikalle ja löysin Karin pohjakerroksesta. Ensitapaaminen kolmekymppisen kaverin kanssa, jolla oli pitkä ponihäntä. Ajattelin: mitäköhän tästä tulee?</p> <p>Kari oli kuitenkin miettinyt kaiken valmiiksi. Pöydillä oli koottuna pieni näytte-ly merkeistä ja lipuista, Partioheraldikkojen ensimmäinen näyttely. Partioheral-dikkojen toiminta oli alkanut. Pian saimme mukaan myös Misun ja Ekin ja pää-simme virallistamaan toimintaamme ja rekisteröimään yhdistyksemme. Kurssi- ja näyttelytoiminta oli lähellä sydäntäsi. Järjestimme useita heraldiikan perus-kursseja, mitalin suunnittelu- ja valukurssin.</p> <p>Toiminta oli tosi aktiivista, mutta jouduin henkilökohtaisista syistä kahdeksan-kymmentäluvulle tullessa vähentämään toimintaani, kunnes taas viime aikoina olen tullut uudestaan toimintaan aktiivisemmin mukaan. Kari loi minulle innos-tuksen heraldiikkaan. Olen suunnitellut muutamia lippukuntalippuja ja olen piirtänyt oman vaakunani ja sukuseuramme vaakunan. Kaikkien suunnittelussa olen käyttänyt Karilta saamiani oppeja.</p> <p>Vuonna 2005 Partioviikon Yrjönpäivän kirkossa sain kunniatehtävänä kiinnittää partiopukuusi Suomen Partiolaisten hopeisen ansioristin ansioistasi partioheraldiikan alalta.</p> <p>Seuraavan kerran tapasimme, kun olin kantamassa Sinua siunaustilaisuuteesi Pyhän Henrikin katedraaliin. Olimme jättämässä jäähyväisiä heraldiselle oppi-isällemme.</p> <p>Kiitos Kari.</p> <p><i>Hannu Kuisma</i></p>