Pääkirjoitus

<p>Tämä Liehuvien Värien numero on erikoisnumero: lehtemme monivuotinen tekijä ja toimittaja Kari K Laurla menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen helmikuussa 2006. Omistamme tämän numeron Karin muistolle.</p> <p>Pyysimme jäseniämme kirjoittamaan lyhyitä juttuja, joissa he muistelisivat tapaamisiaan Karin kanssa. Saimmekin tekstejä, joista välittyy hyvin Karin heraldiikalle omistautunut ja innostunut elämäntyyli.</p> <p><span class="inline right"><img src="http://heraldikot.partio.net/sites/heraldikot.partio.net/files/images/pk_k2v.jpg" alt="Kari tutkimassa vaakunoita tuntemattoman kirkon kryptassa." title="Kari tutkimassa vaakunoita tuntemattoman kirkon kryptassa." class="image _original" height="244" width="367"><span class="caption" style="width: 365px;"><strong>Kari tutkimassa vaakunoita tuntemattoman kirkon kryptassa.</strong></span></span></p> <p>Kari jätti jälkeensä paljon erilaista aineistoa, jonka selvittämisessä Tuomas Hyrsky on tehnyt paljon ansiokasta työtä. Kari otti tutkimuksistaan, luonnoksistaan ja suunnitelmistaan monia kopioita, joten eri paikoissa säilytetyistä mapeista ja laatikoista on löytynyt paljon päällekkäistä aineistoa. Joukossa on ollut paljon säilytettävää aineistoa sekä myös ennen julkaisematonta aineistoa, kuten tässä lehtemme numerossa oleva Karin artikkeli Hämeen vaakunasta.</p> <p>Yhdistyksemme toiminta muuttaa vääjäämättä muotoaan Karin poismenon myötä. Perustarkoitus on edistää ja ylläpitää suomalaisten partiolaisten joukossa heraldiikan harrastusta ja heraldista osaamista. Tätä voimme hyvin edistää järjestämällä edelleen heraldiikkakursseja, mutta myös kehittämällä uusia (tietoteknisiä) tapoja levittää heraldiikan ilosanomaa partiolaisten keskuudessa. Liehuvat Värit –lehden jatko riippuu siitä, löydämmekö lehdelle uutta innokasta toimittajaa. Näistä asioista keskusteltiin viime kesänä kahdessa kokouksessa. Tarkemmin suunnitelmia esitellään jäsenkirjeessä.</p> <p>Viime toukokuussa Helsingin partioparaatin lippulinnaa katsellessa ja SP:n tunnustoimikunnassa mukana ollen voin todeta, että suomalainen partioheral-diikka on kohtuullisen hyvässä jamassa. Heraldisen tason säilyttäminen ja sen nostaminen edellyttävät määrätietoista ja aktiivista työtä. Uskon, että partio-heraldikoista löytyy edelleen tästä kiinnostuneitä partiolaisia ja että K2V:n antama esimerkki antaa meille palavaa innostusta tähän asiaan.</p> <p><i>Heikki Karjalainen</i></p>