Hämeen vaakuna
<p>Hämeen vaakuna ei ole muuttunut vuosien varrella, vaikka sitä ovatkin piirtäneet useat taiteilijat. Aivan ensimmäinen kuva Hämeen vaakunasta löytyy Ranskan kansalliskirjastosta, jossa säilytetään ruotsalaista vaakunakokoelmaa 1560-luvulta. Kokoelmassa olleita vaakunoita on kannettu mm. Kustaa Vaasan hautajaisissa vuonna 1560, vaikka jokaisen vaakunan alla onkin vuosiluku 1562.</p>
<p>Kyseisessä kirjassa olevassa Hämeen vaakunassa ilves on noussut pystyyn leijonan tavoin. On luultavaa, että taiteilija on ajatellut, että koska ilves on leijonan tavoin kissaeläin, niin se voidaan esittää samassa asennossa. Jo tässä vaakunassa oli punaisella kilvellä luonnonvärinen ilves. Ilveksen luon-nonvärisyys pysyi aina vuoteen 1960, vaikka ilves väritettiin myös kultaiseksi tai keltaiseksi.</p>
<p>Vuosikymmen myöhemmin ilves muutettiin vaakunassa käveleväksi ja sen jälkeen tästä asennosta on tullut ilveksen luonnollinen asento. Tältä ajalta (1570-luvulta) on löydettävissä ainakin kaksi varsin hyvää kuvaa Hämeen vaakunasta. Toista säilytetään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa ja se on jostakin syystä liitetty Laurentius Petrin kronikan yhteyteen. Toinen vaakuna on hakattu Kustaa Vaasan hautamonumenttiin.</p>
<p>Ilveksin saatteeksi lisättiin kolme tähteä ja kolmesta neljään ruusua. Sittemmin (1880-luvulla) neljä ruusua vakiintui, vaikka esimerkiksi Hämeen Rykmentin ja Hämeen Ratsujääkärien lipuissa olevissa vaakunoissa ruusuja on vain kolme. Samoin oli jo Juhana III:n hautajaisissa kannetussa surulipussa.</p>
<p>Hämeen vaakuna esiintyi myös yhtenä elementtinä kuninkaiden kuvien koristeina. Vaakuna oli sekä Juhana III:n ja Sigismundin kuninkaan lipuissa (joka todellisuudessa oli yksi ja sama lippu) sekä maakuntavaakunaa on kannettu eri kuninkaiden hautajaisissa, jolloin se on sijoitettu mustaan surulippuun tai hevosen mustaan loimeen.</p>
<p>Hämeen vaakuna esiintyy monissa yhteyksissä niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan aikana. Myös läänien vaakunoissa käytettiin maakuntavaakunoita ja tapa on jatkunut meidän päiviimme saakka.</p>
<p>Elias Brenner piirsi Hämeen vaakunan 1700-luvulla kohtikatsovaksi, ottaen mallia vuonna 1660 piirretystä kuvasta. Molemmissa vaakunoissa on kolme tähteä ja kolme ruusua. Venäjän vallan aikaisessa Hämeen läänin vaakunassa oli alkujaan saatekuvioiden lukumäärä edellisten vaakunoiden mukainen. Tosin Hämeen vaakunassa on ollut vuosina 1593 – 1888 ruusujen lukumäärä vakio eli kolme, joten Venäjän vallan aikanakin jatkettiin Ruotsin vallan aikaista perinnettä.</p>
<p>K. A. Bomansson tutki mm. maakuntavaakunoitamme ja hän pitäytyi tutkimuk-sissaan William Boyenin suunnitteleman Kustaa Vaasan hautamonumentin vaakunoihin ja päätyi ruusujen lukumäärässä neljään. Ruusujen tai tähtien lukumäärällä ei ole Hämeen vaakunassa muuta merkitystä kuin tyhjän pinnan täyttäminen. Siksi niiden lukumäärällä ei ole kovin suurta merkitystä.</p>
<p>Bomanssonin vaikutuksesta ruusujen määrä vakiinnutettiin neljään. Hänen tutkimuksensa julkaistiin vuonna 1889, mutta normalisoitu Hämeen vaakuna julkaistiin jo vuotta aiemmin Suomen aatelisvaakunakirjassa. Tällaisena Hämeen vaakuna muiden maakuntavaakunoiden joukossa esiintyi aina vuoteen 1960. Tosin tätä vaakunapiirrosta pidetään monin paikoin vieläkin ainoana oikeana vaa-kunasta tehtynä kuvana, koska unohdetaan se tosiseikka, että vaakuna elää ajassa ja paikassa.</p>
<p>Vuonna 1960 läänit saivat Ahti Hammarin piirtämät vaakunat, jolloin Hämeen maakuntavaakuna tuli kolmen läänin vaakunaan. Kun maahamme perustettiin suurläänit, niin Hämeen vaakuna liitettiin Etelä-Suomen läänin vaakunaan. Onhan tämän läänin pääkaupunkina Hämeenlinna.</p>
<p>Kun suurläänit perustettiin, niin maakuntaliitot saivat vaakunansa teiden varsille. Hämeen vaakunasta on tullut tästä johtuen myös Kanta-Hämeen vaakuna ja Päijät-Häme, Pirkanmaa ja Forssan talousalueen Lounais-Häme tunnetaan omien vaakunoidensa kautta, vaikkei viime mainitun vaakunaa teiden varsilla tavatakaan. Näitä Hämeen maakunnan sirpaleita ei ole tähän kokoelmaan otettu, sillä niistä saisi aivan oman lukunsa.</p>
<p>Hämeen vaakunasta on vieläkin käytössä erilaisia versioita, hyviä ja huonoja. Ainakin julkishallinnollisten virastojen ja yhteisöjen tulisi tarkistuttaa tunnuksensa Kansallisarkistossa tai ainakin pätevällä heraldikolla. Samoin vaakunan menosuunta tulee tarkistaa, kun se pannaan esimerkiksi autoon. Tuntuu hieman tyhmältä huomata, että esimerkiksi Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen autojen oikeanpuoleisissa ovissa Hämeen vaakuna perääntyy: auton kiitäessä eteenpäin ilves etenee häntä edellä. Tämä johtuunee tietämättömyydestä tai sitten kyseessä on piittaamattomuus heraldisia sääntöjä ja maakuntavaakunan arvoa kohtaan.</p>
<h3>Hämeen vaakunan heraldinen selitys</h3>
<p><b>Punaisessa kentässä kävelevä kultainen ilves, jonka korvatöyhdöt mustat; saatteena ilveksen yläpuolella kolme kuusisakaraista tähteä ja alapuolella neljä ruusua sijoitettuna 1+3; kaikki hopeaa.</b></p>
<p>Hämeen ilves viittaa aikanaan rikkaaseen turkiksia tuottavaan maakuntaan sekä eränkäyntiin. Heraldiikassa ilveksen tunnuksena ovat mustat korvatöyhdöt eli –tupsut. Mustalla kentällä korvatöyhdöt voivat olla metallin väriset tai punaiset, sillä mustat töyhdöt eivät mustalla pohjalla näy.</p>
<p><i>Kari K Laurla</i><br />
( Artikkeli on löytynyt keväällä 2006 Kari K Laurlan jäämistöstä. )</p>
