Suomen lippu


Jokaisella suomalaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla. Lippusalkoja voi olla yksi tai useampia ja ne tulisi pystyttää näkyvälle paikalle. Jos salkoja on useampi, toivottavaa olisi, että ainakin liputuspäivinä niissä liehuisi Suomen liput. Eli jos muita lippuja ei ole Suomen lipun rinnalle nostettavaksi, niin kaikissa saloissa liehuisi Suomen lippu.

Yksityisissäkin tapauksissa lippu tulee nostaa ja laskea arvokkaasti ja tasaisesti. Suomen lippu on Suomen kansan vertauskuva ja lippua häpäisemällä häpäistään Suomen kansaa. Näin ollen lippu ei saa koskettaa maata. Siksi on hyvä ottaa avuksi toinen, joka pitää lippua ja jopa ohjaa lipun nousua/laskua. Suomen lippu voi olla joko salkolippu tai kantolippu.

Salkolippu on lippu, joka yleensä nostetaan lippunaruilla maahan, rakennukseen tms. asetettuun lippusalkoon. Suomen lipun salossa on nuppi tai siinä ei ole nuppia lainkaan. Yhdistysiipun salon kärkenä voi olla muukin tunnus.

Lippujen nostamisen ja laskemisen tulee tapahtua arvokkaasti ja asiallisesti. Menojen pitää olla koruton juhlahetki, ja Suomen lipun kyseessä ollessa juhlahetkestä tulee isänmaallinen. Joukon järjestäytymisestä lippuaukealla on huolehdittava hyvissä ajoin, ja se olisi muotojen osalta suunniteltava etukäteen. Pukeutumiseen tulee kiinnitää myös huomiota. Lipunnostajien ja -laskijoiden tulisi pukeutua samalla tavalla, ja heitähän tarvitaan yleensä vain kaksi. Jos lippu on hyvin suuri jatanko korkea, tarvitaan useampia lipunnostajia/-laskijoita.

Komentojen suhteen tulee noudattaa hillittyä tapaa. Jos joukolle on etukäteen asiat selvitetty, ja ne on harjoitettu, komentokieli poistuu kokonaan. Jos taas on kysymys suurista joukoista ja/tai asia on epäselvä, tulee käyttää seuraavia komentoja.

Komennolla "l i p u n n o s t a j a t " ("lipunlaskijat") ao. henkilöt saapuvat mukanaan lippu asiallisesti käärittynä lipputangon luo ja kiinnittävät lipun naruihinsa. Kun se on kiinnitetty, menojen ohjaaja komentaa "h u o m i o", jolloin lippu nousee ja joukot tervehtivät. Tervehdys jatkuu, kunnes lippu on pysähtynyt salon huippuun tai laskeutunut lipuniaskijan käsivarsille. Jos lipunnoston yhteydessä lauletaan Lippulaulu, tervehdys jatkuu koko laulun ajan. Näin menetellään, vaikka lippu olisikin noussut jo ylös (laskeutunut alas).

Lipunnostajat kiinnittävät lippunarut salkoon niin, että ne jäävät kireiksi ja varmasti kiinni. Vasta kun laulu on laulettu loppuun, lipunnostajat ottavat kolme askelta taaksepäin ja tervehtivät lippua. Tämän jälkeen he siirtyvät paikoilleen muiden joukkoon. Tämän jälkeen ohjaaja komentaa " l e p o ". Lippulaulu voidan laulaa myös vasta tässä vaiheessa, kun lippu on ensin nostettu.

Yksittäinen kansalainen tervehtii aina lipunnostossa ja -laskussa, kansallislauluja soitettaessa tai laulettaessa. Mies osoittaa maassamme kunnioitusta ottamalla hatun päästään.

Lipunlaskussa komennot ovat vastaavat, järjestys on vain tavallaan päinvastainen: lipuniaskijat tervehtivät lippua kolmen askeleen päästä lipputankoa, laskevat lipun ja kokavat sen syliinsä ja poistuvat paikalleen. Lippu viikataan vasta tilaisuuden jälkeen sivummalla.

Tervehtiminen tapahtuu aina rintamasuunta lippuun päin. Jos alueella on useita lippuja, niin lähimpää (Suomen) lippua päin. Hiljaisen lipuniaskun aikana pysäytetään työt ja kaikki kääntyvät lippuaukiota kohti. Lippurivistössä ja lippuaukeilla tervehditään aina päälippua.