Lipun suunnittelu

Miten suunnittelet heraldisen lipun?

Onni Vuoren kokoamat "Lippumerkin suunnittelun kymmenen käskyä" on hyvä perusta lipun suunnittelulle. On muistettava, että lippu liehuvana tunnuksena tulee olla mahdollisimman selkeä ja ytimekäs, jotta katsoja saa viestin mahdollisimman nopeasti ja yksiselitteisesti. Kantoliput voivat olla hieman monimutkaisempia kuin salkoliput, sillä kantolippuja voidaan tarkastella joskus lähempääkin.

Lipun koko ja muoto

Aluksi kannattaa selvittää lipun koko ja sen muoto. Kantolipun ei kannata olla liian suuri, vaan maksimikokona voitaneen pitää 100 x 100 cm. Tietysti keskusjärjestön lippu voi olla hieman suurempikin. Heraidinen kantolippu, jonka maksimikoko 100 x 100 cm on nimeltään baneeri. Baneerin vanhempi malli on baneretti, jonka korkeus on pituutta suurempi. Lippu voi olla myös kielekkeinen ja alle 100 x 100 cm:n lippuun voidaan lisätä hapsut. Hapsut ovat yleensä metallin väriset (=keltainen, kullankeltainen, valkoinen tai helmenharmaa), joskin muunkin värisiä hapsuja on käytetty.

Salkolipun koko määräytyy salon pituuden mukaan. Ohjeena voi käytää eri valtioiden lippujen kokoja. Usein salkolippu tehdään samankokoiseksi, kuin sen rinnalla liehuva Suomen lippu.

Lipun värit

Lipun värit tulee harkita etukäteen. Värejähän tulee pääsääntöisesti olla kaksi, joista toinen on metallia (valkoinen tai keltainen). Lisävärein käytössä pitäisi olla hyvä syy. Myös oranssi voi korvata metallin tai värin. Valkoisen tilalle voidaan ottaa myös helmenharmaa. Tummempi harmaa tekee lipusta likaisen näköisen. Kultaa ja hopeaa ei lipuissa käytetä. Muitakin värejä on kuin sininen ja valkoinen.

Värisävyt

Lipussa pyritään noudattamaan heraldisia värejä ja niiden keskisävyjä. On tärkeätä, että väri on selvästi punainen tai sininen, eikä ehkä oranssi tai violetti. Lipputehtaan kankaat täyttävät lippuväreille annetut vaatimukset.

Kuviot ja tunnukset

Helpoin tapa on panna tunnus lippukentälle. Tällöin on usein virheenä se, että tunnus on liian pienenä. Se on yleensä aloittelevan heradikon tai heraidiikkaa tuntemattoman tekijän virhe. Siis kuviot tarpeeksi suurina ja seikeinä. Esineitä tulee tyylitellä ja tärkeintä ei ole luonnonmukaisuus, vaan luonteenmukaisuus. Vuorovärisyys on myös usein nuoren heraldikon intohimo. Aina vuorovärisyys ei ole hyväksi, vaan silloin on selkeämpää unohtaa se. Toisinaan se on tietysti eduksikin. Lipun jakoja ja erilaisia koroja (murtoviivajakoja) käyttämällä saadaan usein erittäin näyttäviä ja selkeitä lippuja. Lipunjakoihin ja koroihin pätevät samat säännöt kuin vaakunoissakin. Kaikki liput, jotka näyttävät kirjoituspöydällä selkeätä eivät välttämättä ole sellaisia liehuvina ja kaukaa katsottuna.

Lippu kannattaa piirtää värillisenä kokoon 1:10. Sen jälkeen siitä tehdään kaavapiirros 1:1. Piirroksesta kannattaa tehdä myös pienennös, jolloin selviää lipun selkeys. Jos pienennös on vielä mustavalkoinen, jossa metalli on valkoista ja väri mustaa, lipun heraidisuus ja viestinnällisyys saadaan helposti selville, kun kuviot ovat tässä pelkkinä väripintoina.

Lipussa kuviot ovatkin väripintoina, joskin kantolipussa sallitaan pieni varjostuskin. Sekin on tehtävä taidolla, sillä muuten työ on turhaa rahan tuhlausta.

Yhteisömerkistä lipuksi

Jos yhteisöllä on jo merkki, on muistettava, ettei merkkiä sellaisenaan panna lippuun, jolloin se yleensä pienenä pyöreänä kiipenä on lipun keskellä. Koska lippukentän tulee täyttää lippu mahdollisimman hyvin, on muistettava, että lippu on kilpi kankaisella. Siis tunnukset asetetaan suoraan lippukankaalle.

Kuvioiden suunta

Lippu on kaksipuoleinen tunnus. Joskus lipun toisella puolella voi olla erilainen tunnus kuin toisella. Lipun vasen sivu on arvokkaampi kuin oikea sivu. Normaalisti meillä lipusta piirretään oikea sivu ja jos lipun molemmat puolet ovat identtiset, on aivan sama, mikä sivu on piirroksessa.

Lippu etenee yleensä tanko edellä, joten lipun tunnukset, jos ne ovat epäsymmetrisiä, suunnataan aina tankoon päin. Perääntyminen on häpeäksi ja kuvaa myös taantumusta.

Lipputanko ja kärki


Kantolippuun kuuluu olennaisena osana myös lipputanko ja tangon kärki. Niiden tulee olla sopusoinnussa lippuun nähden. Tangon värin ratkaisee lipun pääväri eli onko tanko tumma vai vaalea. Samoin kärjen ja liitoshelan metalli määräytyy lipun metalliväristä. Valkoinen saa hopeiset ja keltainen kultaiset metalliosat. Tangon kärjeksi tulee valita joku toinen tunnus kuin se, joka on lipussa.

Muita koristuksia

Koska hyvään kantolippuun ei liitetä kirjaimia eikä numeroita, niiden paikka voi olla vaikka erillisessa lipun ylle kiinnitetyssä nauhassa. Meillä perinteiset tupsut ovat raskaina ja hankalana jääneet yleisesti pois käytöstä.

Salkolipussa, etenkin liikelipussa on kykyään sanoja ja nimiä. Useimmat mainosiiput ovatkin enemmän liehuvia plakaatteja tai mainoskankaita kuin itse lippuja. Ne on vain kiinnitetty lipun tavoin ja painettu kankaalle. Lippuheraldiikkaa niissä ei aina ole.