Karia muistellen

Tapasimme ensimmäistä kertaa heraldiikkakurssilla Tampereella vuonna 2001. Kurssi oli hyvä, mutta etenkin sinun tietämyksesi, innokkuutesi ja ehdottomuu-tesi jäivät mieleeni. Liityin tietysti Partioheraldikkojen jäseneksi ja Liehuvät Värit alkoi tipahdella minunkin postiluukkuuni.

Pari vuotta myöhemmin minua pyydettiin ottamaan isompi vastuu PaHen toiminnasta. Sen myötä tapasimme säännöllisen epäsäännöllisesti kurssien ja muiten partiotapahtumien merkeissä. Sinun osuuttasi heraldiikkakursseissa oli aina mukava seurata: nuorten partiolaisten alun ihmettely muuttui parin päivän kuluessa usein laajemmaksi ymmärrykseksi ja kiinnostukseksi heraldiikkaa kohtaan sekä monipuolisen tietämyksesi arvostamiseksi.

Talvisin tapasimme pari kertaa PaHen taidepalkinnon myöntämisen merkeissä. Useimmiten olimme lähes yksimielisiä siitä, kenelle mikäkin palkinto annetaan. Suunnittelit aina innokkaasti ja pyytettömästi merkkejä muille partiolaisille. Niinpä laadit hienon suunnitelman Suomen Eurojamboree-joukkueelle kesän 2005 leiriä varten. Vain kustannussyistä jouduimme suunnitelmasi sijaan ottamaan tunnukseksi yhden, varsin pelkistetyn merkin.

Muutaman kerran annoit minulle säilytettäväksi PaHen esineistöä ja vanhoja lehtiä. Niitä on vieläkin työpaikallani parissa kaapissa ja työpöydän alla. Olit niin tuottelias, ettemme ole kaikkea vieläkään ehtineet tarkkaan inventoida. Sanoit aina materiaalin olevan PaHen omaisuutta, vaikka olit sen valtaosin omalla työlläsi ja kustannuksellasi saanut aikaan. Materiaalista on iloa vielä monella heraldiikkakurssilla.

TARUS-leirillä pidin Oravan ja museonväen kanssa yhteistyössä Partiomuseon näyttelyn yhteydessä lyhyitä heraldiikkakursseja, parhaimmillaan 3 kurssia päi-vässä. Annoit kurssimonisteen viimeistelyyn monia hyviä vihjeitä ja tarkennuksia.

Tapasimme myös satunnaisesti Pitäjänmäellä Lipputehtaalla. En tarkkaan tiennyt, olitko siellä virallisesti töissä vai et, mutta suhteesi sinne vaikutti orgaaniselta, aivan luonnolliselta. Koko lipputehdas, niin kaikki ompelijat kuin erilaiset tuotteet, brodeeratut ja painetut pienoisliputkin, tuntuivat muodostavan sinulle yhden suuren perheen.
Sinulla oli paljon kansainvälisiä kontakteja heraldikkoihin ja lippujen harrastajiin. Tämä tuli silloin tällöin ilmi, kun jostain päin maailmaa ilmestyi Partioheraldi-koille alan lehti vaihtokappaleena eri puolille lähettämillesi Liehuville Väreille. Teit vauhdilla yleensä kaksi lehteä vuodessa, parhaimpina kolme monen vuoden ajan. Hoidit lehden monistuksen pitkään edullisesti Tallinnassa muiden reissujesi yhteydessä. Toivottavasti tämä lehti löytää uuden toimittajan; sinua on kyllä erittäin vaikea korvata.

Kerran kävimme yhdessä tapaamassa Espoossa Isä Robert de Caluwéta. Tapaa-misen aikana minä olin hiljaa - lähinnä kuuntelin kahden kokeneen ja taitavan heraldikon jutustelua. Isä Robertin luona sinäkin olit tavallista hillitympi; ilmei-simmin arvostit paljon hänen tietojaan ja taitojaan.

Matkoilla olen usein kuvannut vaakunoita ja lippuja. Useimmiten tunnistit kuvaamani kohteet: Riian tuomiokirkon sukuvaakunatkin olivat sinulle tuttuja. Sloveniassa kuvaamani kiviset vaakunat sen sijaan toivat vähän päänvaivaa.

Partioheraldikot on kansainvälisen lippujärjestön FIAFin jäsen. Järjestön maail-mankonferenessi järjestettiin 2003 Tukholmassa. Ehdotin, että PaHe voisi tuolloin olla myös antavana osapuolena. Mietimme, mikä voisi kiinnostaa maa-ilman lipputieteilijöitä. Sinulla välähti heti: suomalaisen partiolipun historia eri tyylikausineen. Niinpä etsit kuvat ja viimeistelimme yhdessä kirjoituksesi; käänsin tekstin englanniksi ja lähetin sen konferenssin järjestäjille arvioitavaksi.

Se hyväksyttiin viralliseen ohjelmaan ja niinpä matkustimme kesäiseen Tukhol-maan. Mukaan liittyivät myös Pekka ”Zorro” Saarela ja Tuomas Hyrsky. Pidimme konferenssiesitelmän yhdessä. Minä esittelin varsinaisen tekstin ja toimin joulukuusena, kun sinä täydensit tekstiä esitellen lukuisia pienoislippuja ripustaen niitä sormiini ja partiopuserooni. Särmikäs persoonasi tuli esille, kun konferenssin (suomalainen) järjestäjä pyysi sinua ottamaan esitelmän ajaksi pois rinnastasi hakaristin sisältävän ansiomerkin. Pienen puhinan ja muminan jälkeen -harvinaista kylläkin- suostuit siihen, tämän kerran.

Järjestit useita heraldiikkanäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Kesällä 2005 sain olla mukana Luumäellä, kun suunnittelemasi Suomen lipun historia –näyttely avattiin Kimmo Kiljusen kokoaman Maailman liput –näyttelyn yhteydessä. Kesällä 2006 kävin Tuomas Hyrskyn kanssa katsomassa näyttelyä. Toimme ylimääräiset Karin tavarat talteen PaHen varastoon ja sovimme Kimmo Kiljusen kanssa, että Suomen lipun historia –kokonaisuus voi jäädä pysyvästi Luu-mäen näyttelyn yhteyteen. Näin siitä on eniten hyötyä ja iloa ihmisille. Uskomme, että ratkaisu olisi Karin tahdon ja henkisen perinnön mukainen.

On vaikea kuvitella, että olet nyt poissa. Ehtymätön energiasi ja vahva persoo-nasi loivat tunteen, että missä puhutaan lipuista ja vaakunoista, K2V on kohta paikalla ja osaa kyllä kertoa, miten asiat ovat.

Tuomas Hyrskyn välittämä suruviesti viime keväänä oli vaikea uskoa todeksi. Olitte juuri tavanneet pari päivää ennen äkkinäistä poismenoasi. Meilläkin olisi ollut vielä niin paljon juteltavaa.

Järjestimme, totta kai, siunaustilaisuuteesi lippulinnan. Tunnetun heraldikon ja lipputaiteilijan viimeistä matkaa saattoivat partioliput, joista osan sinä olit suun-nitellut. Itkin, kun liput tekivät kunniaa.
Jäimme kaipaamaan sinua, Kari.

Heikki Karjalainen