Taiteilija, lippu-upseeri, herrasmies

Helmikuussa 1988 osallistuin Partioheraldikkojen heraldiseen viikonloppuun Turussa. Tuolloin sain ensi kertaa tutustua Kari K Laurlaan, josta vuosien mittaan tuli hyvä ystäväni.

Mietin aluksi, missä olin tavannut Karin aiemmin, palautui mieleeni Karelia-suurleirin avajaiset. Siellä olin nähnyt innokkaan partiojohtajan ohjaamassa lippumenoja. Myöhemmin kävi ilmi tuon tilanteen ainutlaatuisuus. Kari uhmakkaasti nosti salkoon ensi kertaa itse suunnittelemansa ja valmistutta-mansa Suomen Partiolaisten lipun. Byrokratiaan tuskastunut nuori heraldikko toimi oma-aloitteisesti ja myöhemmin samainen lippu virallistettiin järjestön liehuvaksi tunnukseksi.


Liputusasioissa Kari oli aina ehdoton. Hänellä oli tieto ja hän halusi sitä jakaa vaikka, joskus varsin räväkällä tavalla. Suurleirit ovat partion suurimpia tapahtumia myös lippurivistöjen puolesta. K2V oli aina paikalla ohjaamassa oikeita liputustapoja. Ja aina se ei ollut helppoa. Olen ollut paikalla, kun Kari vaihtaa koko lippurivin uuteen järjestykseen aamun lipunnoston jälkeen. Tuohtuneena hän kertoi merkinneensä edellisenä päivänä lipputangot, mikä lippu mihinkin kuuluu. Eivät nuoret lipunnostajat vaan olleet moisia merkintöjä huomanneet. Meille partioheraldikoille Kari aina tähdensi lippuasioiden herkkyyttä. Liputtamalla voi olla kohtelias mutta myös loukata.

Itse sain yhdistyksemme peruskurssilla tärkeät pohjatiedot, Kari tietenkin pääkouluttajana. Olinhan oma-aloitteisesti kokeillut jo oman lippukunnan tunnusten suunnittelua. olin tehnyt huivimerkin ja lipun kuvaamataidon opintojen ja kirjojen pohjalta; omasta mielestä hyvät. Koulutuksen jälkeen Lätynkääntäjien lippuun tehtiin kiltisti korjaus, koro kun sattui olemaan epäheraldinen.

Myöhemmin ollessani yksitoista vuotta PaHe:n puheenjohtajana teimme Karin kanssa säännöllistä yhteistyötä Liehuvien Värien ja myös peruskurssien aikaansaamiseksi. Kari hoiti kaiken aikaa ansiokkaasti yhteyksiä ulkomaille lukuisiin tahoihin. FIAV:n ( International Federation of Vexillological Associations ) jäsenistössä osattiin arvostaa Liehuvia Värejä lehtenä, mutta erityisesti Karia ja hänen erikoistietämystään entisen Neuvostoliiton alueen heraldiikan menneisyydestä ja sen kehittymisestä historian myötä.

FIAV-konferenssi Tukholmassa 2003.FIAV-konferenssi Tukholmassa 2003.
Kari oli aina valmis auttamaan muita heraldikkoja, koska hänen tietämyksensä oli todella laajamittaista. Oman erityisalansa liput hän halusi rakentaa lippunäytte-lyiksi, jotka olivat tervetulleita paitsi Suomessa myös ulkomailla Itämeren alueella. Kansainvälisiin kokouksiin Kari osallistui mahdollisuuksiensa mukaan. FIAV:n Tukholman konferenssissa itse mukana olleena, opin tuntemaan Karin kansain-väliset kyvyt. Kari tuntui keskustelevan sujuvasti lähes kaikilla kielillä. Ei kaikkia kieliä puhuen, mutta niin monta kieltä ymmärtäen.

Kari muutti eläkkeelle siirryttyään Vilnaan asumaan. Kai oli tarkoitus hieman levätä ja rauhoittua. Kävin vaimoni Marjan kanssa kesällä 2005 lyhyellä tutus-tumiskäynnillä Laurlojen uudessa kotikaupungissa. Kari oli loistava opas, joka antoi aikansa meille koko tuon ajan. Näimme niitä kohteita, jotka olivat minulle ja Karille merkittäviä. Myös vaimoni oli tyytyväinen näkemäänsä, sillä Kari herrasmiehenä koko ajan osasi huomioida hänen kiinnostuksensa kohteet.

On vaikeaa ajatella, kuka voisi korvata Karin nuorison heraldisena kouluttajana. Olihan heraldiikan tuntijoiden ukkoutuminen Karin suurimpia huolenaiheita.

Pekka ”Zorro” Saarela

Kari esittelemässä yhtä kokoamistaan näyttelyistäKari esittelemässä yhtä kokoamistaan näyttelyistä