Kuka keksi isännänviirin?

Muutamana viime kesänä olen seurannut kesäasunnon lipputangon liehuvaa isännänviirin temmellystä. Välillä se liehuu suorana, tekee hurjia kiepauksia ja välillä se taas roikkuu tan­koon liikuttuneena eikä liehu minnekään. Joskus viiriin syntyy itsestään solmuja, joskus se on kietoutunut tangon ympäri mytyksi. Olen myös ihmetellyt sisällä ollessani napsutusta, joka tulee jostakin, siis lipputangosta, johon isännänviirin "keppi" vuoroin iskee: "naps, naps, naps". Siinä ihmetellessä herää tietysti kaikenlaisia kysymyksiä. Tämä juttu on syntynyt noista kysymyksistä joihin en ole löytänyt vastausta, joten esitän siis kysymykseni sinulle hyvä lukijani.

IsännänviiriLaulun sanoittajaa lainaten olen esittänyt itselleni kysymyksen "Kuka keksi isännänviirin ?" Jokin syy tai tarve siihen varmasti on ollut? Jokainen Suomen lipun historiaan tutustunut muistaa varmasti, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä maassamme käytettiin erilaisia huvilalippuja. Huvilalippujen käyttö sammui ymmärtääkseni siniristilipun yleis­tyttyä käyttöön. Toisaalta ns. huvilakulttuuri tai 1950-luvulta alkaen paremminkin kesämökkikult­tuuri tai -elämä levisi jokamiehen ja -naisen mahdollisuuksiksi. Tavallisetkin ihmiset alkoivat hankkia kesämökkejä varsinkin kaupunkien lähialueilta. Autojen yleistyminen ja myöhemmin siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon ja vuosilomien yleistyessä mökkien hankinta lisääntyi. Eli onko isännänviirikulttuuri vain jatkoa vanhemmalle huvilalippukulttuurille? Viirin käyttöhän on helpompaa kuin valtakunnan lipun. Ainakin omien muistikuvieni mukaan vielä 60-70-lukujen vaihteessa valtakunnanlipulla liputtamista pidettiin jotenkin erityisen juhlallisena toimenpiteenä. Ta­valliset ihmiset liputtivat siniristilipulla vain virallisina juhlapäivinä, joita kesäaikaan osui juhan­nuksen lisäksi vain 4.6. eli puolustusvoimien lippujuhlapäivä. Muun ajan lipputanko seisoi tyhjä­nä, joten siinäkö selitys jonkun päässä syntyneelle idealle?

Milloin isännänviirit ilmestyivät lippusalkoihin, sitä en tarkkaan tiedä. Omat hatarat muistikuvani Turun lähiseudun saaristosta alkavat jostakin 1960-luvun puolivälistä. Jo silloin ainakin meidän perheen mökin naapuristossa oli osalla mökeistä lipputanko ja siinä viiri, varsinaissuomalaisit­tain punakeltainen tai sinipunainen ja muistanpa jollankin nähneeni myös sinikeltapunaisen vii­rin (värien järjestyksestä en ole varma). Nämä viirit olivat ns. kieppuvia viirejä kuten isännän­viirit yleisesti sen jälkeenkin. Punakeltainen viiri on vain syrjäyttänyt tuolloin markkinoidut muut varsinaissuomalaiset vaihtoehdot.
Lippukirjallisuudesta selviää vain ns. maakuntaviirien värit ja muutama yleisohje: mm. että liputtamisesta viirillä on vapaata. Lippulakihan ei mainitse mitään viirillä liputtamista. Kirjallisuudes­sa en ole törmännyt tietoon siitä, milloin ja mahdollisesti kenen toimesta isännänviirit ilmestyivät myyntiin ja naapurien lipputankoihin kesäksi liehumaan.

Helsinki-viiriOletko sinä törmännyt juttuihin ensimmäisistä isännänviireistä tai tietoon, kuka ja koska on määritelty, että Suomessa käytetään yleisesti ns. maakuntaviirejä ja että ne pohjautuvat maakunta­vaakunoiden väreihin? Lipputehtaiden tarjonnalla on tietysti ollut oma merkityksensä maakunta­värien yleistymisessä. Siniristinen isännänviiri on ymmärtääkseni ilmestynyt vasta hieman myö­hemmin. Siniristisen isännänviirin tarpeellisuudesta olen kuullut selityksen, että Lapin maakun­taviirin punavihreät värit eivät kaikkia miellyttäneet värien poliittisen leiman vuoksi, joten siniris­tiviiri tehtiin ns. neutraaliksi viiriksi. Totta vai tarua? Vaikka kirjallisuudessa isännänviirin synty­historiaa tai tietoa siitä ei olekaan käsitelty, olettaisin, että 1950- tai 60-luvulla olisi ollut juttua aikakaus-, yritys- ­tai yhdistyslehdissä isännänviiristä uutena ilmiönä. Oletko törmännyt moisiin artikkeleihin tai mistä lehdistä sinä lähtisit ensinnä viiriaiheista juttua etsimään?

Minulla ei ole varhaisia kokemuksia Pohjoismaisista "isännänviireistä" mutta huomioni reilun kymmenen vuoden takaa ovat sellaisia, että Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa näki valtakun­nanlipun kuviosta tehtyjä viirejä. Siis melko kapeita viirejä, joissa on ylä- ja alaosassa kiinnitys kuten lipussa, eikä yhdestä kiinnityspisteestä kiinni olevia kieppuvia viirejä kuten meillä. Miksi siis Suomeen on valikoitunut kieppuvan viirin malli? Onko syy se, että värit ja mahdolliset kuviot näkyvät selvästi, kun viiri roikkuu tyynessä suoraan alaspäin, vai onko syy jokin muu. Onko idea isännänviirin tullut muista Pohjoismaista muuttuen vain kieppuvaksi viiriksi maakunnallisin vä­rein? Onko kyseessä ollut idean saanut kauppamies, lippujen valmistaja vai kuka? Maakuntavaakunoiden värien mukaantulo isännänviireihin viittaisi siihen, että joku 1950-luvun ak­tiivi heraldikko olisi päässyt vaikuttamaan ja antamaan ohjeita ja hänen ohjeitaan on jopa nou­datettu. Onko sinulla havaintoa asiasta? Onko joku kertonut jossakin jotakin?
Lippukirjoissa mainitaan maakuntaviireistä, että niihin voidaan tangon puoleiseen päähän lisätä suvun, yhdistyksen, yrityksen yms. tunnus. Tästä ohjeesta lienee seurannut se viirien kirjo, mitä meillä tänä päivänä on. Monella kunnalla, suku- tai muullakin yhdistyksellä on oma isännänviiri ja pääasiassa ne ovat maakuntaväriseen viiriin lisättyjä tunnuksia. Jälkiviisaana olen kysynyt, kuka on tällaisen ohjeen antanut? Lipustahan sanotaan, että se on vaakuna kankaisena, lipun muotoon piirrettynä, miksei siis viirikin. Ainakin Turun seudulla useimmat kunnanvaakunalla va­rustetut viirit ovat punakeltaisia. Tiedän ainakin yhden poikkeuksen, joka on Rymättylän kunta, jossa on sininen viiri vaakunan kilven mukaan ja kuviona vaakunan kaksi hopeista kalaa, muis­taakseni, silakkaa. Entä miten muualla maassamme? Onko maakuntaviiriin lisätty kunnanvaa­kuna yleinen tapa, vai löytyykö Rymättylän kaltaisia poikkeuksia enemmänkin?

Vaakunallisista isännänviireistä näkee valitettavasti silloin tällöin taitamattomia sovelluksia. Vii­meisin oma huomioni on kesältä 2007. Kun Mietoisten ja Mynämäen kunnat yhdis­tyivät vuoden 2007 alussa ja ottivat käyttöön Mietoisten vaakunan (punaisella kilvellä kolme kultaista sulkakynää), niin kesällä ilmestyi myyntiin ja muutamiin lipputankoihinkin punakeltainen viiri, jossa tangon puoleisessa päässä on valkoinen kenttä ja siinä punainen vaakunakilpi kel­taisine tunnuksineen. Tällaisia virityksiä on toki ollut ennekin, mutta että vielä tänä päivänäkin. Viiriä ei myy kunta vaan paikallinen yhdistys. Luulisi, että kunta valvoo oman vaakunansa käyt­töä. Tästä huomiosta tietysti heräsin miettimään, kenellä oikeastaan on oikeus käyttää kun­nan vaakunaa ja minkälaisia käytäntöjä eri kunnissa mahdollisesti on? Tai pitääkö viirin saa­dakseen olla kunnassa asuva, siellä joskus asunut, kesäasukas, sopivan rahasumman maksa­va asiakas tai jonkun muun kriteerin täyttävä.

Aiheeseen liittyvien kysymysten listaa voisi tietysti jatkaa edelleen. Pääkysymykseni olivat siis kuka keksi tai toi markkinoille isännänviirin, milloin ja miksi kieppuvan viirin. Onko aiheesta joku kirjoittanut joskus enemmän kuin pelkkiä yleisjuttuja tai lyhyitä uutisia? Vai olisiko isännänviiri ja sillä liputtaminen sopiva tutkimusaihe jollekulle? Saisiko siitä joku vaikkapa opinnäytetyön? Jos sopiva tutkija sattuu kohdalle niin suositelkaa.

Olli ”Opi” Koskela

JK: Koskahan partiolaisille saadaan oma partioaiheinen isännänviiri, tai edes partioheraldikoil­le?

Sisällysluettelo LV 1/2009